Laskuvarjohyppääminen mielletään usein vain hurjapäiden harrastukseksi. Oikeammin se on vauhtilaji, jossa toki on omat riskinsä, mutta joka on yleisesti luultua turvallisempi. Perusteellinen pohjakoulutus ja hallittu hyppääminen ovat tuoneet lajiin turvallisuutta, ja tänä päivänä Suomessa onkin lajin harrastajia jo noin 2000. Kursseille osallistuu vuosittain runsaasti ihmisiä, mutta osalle laskuvarjohyppääminen on kokemuksena kerran elämässä tehtävä asia, eikä lajin pariin jäädä pidemmäksi aikaa. Itsenäisen hyppääjän lupakirjoja, eli A-lisenssiä, hakee vuosittain noin 100 hyppääjää.
Hyppyjä suoritetaan vuosittain maassamme noin 15 000, ja niitä järjestävät noin parikymmentä Suomessa toimivaa laskuvarjohyppyseuraa. Hyppytapoja on monenlaisia, ja uusinta uutta on esimerkiksi liitopuvussa hyppääminen, jota voi tehdä, kun lajissa on suoritettuna koulutukset ja kun itsenäisiä hyppyjä on takana vähintään 200. Tässä artikkelissa kerromme kuitenkin lajin aloittamisen alkuvaiheista ja siitä, miten laskuvarjohyppyä voi kokeilla.
Tandemhyppy
Suomessa toimii useita laskuvarjoyhdistyksiä, joiden kautta on mahdollisuus tulla tutustumaan lajiin. Yksi tapa päästä helposti ja nopeasti kokeilemaan laskuvarjohyppäämistä on osallistua yhdistyksen järjestämään tandemhyppyyn. Siinä hypätään yhdessä opettajan kanssa, hallitusti tandemina samalla varjolla. Hyppy tapahtuu vapaahyppynä, jossa varjo avataan vasta vapaan pudotuksen lopussa, noin kilometrin korkeudella maasta.
Ennen hyppyä suoritettavalla tandemhyppykurssilla oppilas käy opettajan kanssa läpi kuinka hyppy käytännössä tehdään, ja hyppytekniikkaa myös harjoitellaan. Opetusvaiheessa käydään läpi varjon ohjailun tekniikka, sekä kuinka varjolla jarrutetaan. Opettaja on aina kokenut laskuvarjohyppääjä, joka on kouluttautunut tandemhyppymestarikurssilla. Tandemhyppy tapahtuu minimissään 2 400 metrin korkeudessa, ja oppilas on kiinnittynyt opettajaan tandemvaljailla. Hypyssä vapaapudotuksen kesto on suurinpiirtein puolesta minuutista 50 sekuntiin, ja varjo aukaistaan reilun kilometrin korkeudessa. Kun varjo on avattu, laskeudutaan hypystä maalialueelle.
Tandemhypyn varusteina on peruslaskuvarjoreppu, jossa on sekä päävarjo että varavarjo, molemmat kiinni samoissa valjaissa. Koska kyseessä on kuitenkin kahden henkilön varjosetti, on varjon kupujen sekä repun koko suurempi, ja oppilaan valjaat ovat myös kiinni repussa. Oppilaan valjaat ovat kiinni repussa neljällä lukolla, joita ei voi avata ilmassa, eikä oppilaan ole siis mahdollista irrota ilmassa.
Tandemhypyissä käytettävät varjot ovat suorakaiteen muotoisia varjoja. Koneesta hypättäessä tandemhyppypari putoaa noin 180 kilometrin tuntinopeudella maata kohti. Putoamisasento on vatsa edellä, kädet ja jalat levällään, jalat koukussa ja pää ylös nostettuna. Kun saavutaan kohti maata, laukaistaan varjo. Varjoa jarrutetaan, ja lasku suoritetaan hallitusti. Oppilas nostaa jalat koukkuun, ja hyppymestari ottaa maan vastaan ensimmäisenä.
Itsenäisen hyppäämisen aloittaminen
Alkeiskurssi: Jos laskuvarjohyppääminen kiinnostaa enemmänkin, ja haluaa aloittaa lajin harrastamisen, aloitetaan siihen perehtyminen alkeiskurssin kautta. Ennen ensimmäistä itsenäistä hyppyä on suoritettava alkeiskurssi, jonka tavoitteena on oppia lentokoneessa toimiminen, uloshypyn suorittaminen, hallitun itsenäisen vapaapudotuksen suorittaminen, varjon avaaminen, turvallinen laskeutuminen ja ohjaaminen laskeutumisalueelle. Varusteiden läpikäynti ja turvallisuusohjeiden opettelu kuuluu tietysti myös kurssin sisältöön. Alkeiskurssin lopuksi suoritetaan teoriakoe. Alkeiskurssin suorittamisen jälkeen hyppääjä pääsee suorittamaan ensimmäisen hyppynsä itsenäisesti. Hyppy tehdään joko pakkolaukaisuhyppynä tuhannen metrin korkeudesta, tai jos kurssina on nopeutetun vapaapudotuksen kurssi, tehdään ensimmäinen hyppy 2700–4000 metrin korkeudesta.- Peruskurssi: Peruskoulutuksessa opetellaan vapaapudotukseen liittyviä liikkeitä ja liikesarjoja, kuten esimerkiksi voltteja, käännöksiä ja selällään lentämistä. Varusteiden läpikäynti ja turvallisuusohjeiden kertaus kuuluu myös peruskurssin sisältöön.
- Jatkokurssi: Jatkokurssilla opetellaan erityyppisiä hyppylajeja, kuten esimerkiksi freehyppyjä sekä ryhmähyppyjä. Siellä harjoitellaan tarkkuuslaskeutumista ja kokeillaan myös muunlaisia hyppyvarusteita. Jatkokurssin tavoitteena on oppia myös ryhmähyppäämistä, ja opetellaan pakkaamaan oppilasvarjo reppuun. Kurssilla kerrataan myös turvallisuusohjeet sekä varavarjon käyttö.
Kun nämä kolme koulutuskokonaisuutta on suoritettu hyväksytysti, päättyy oppilasaika, ja koulutuspäällikkö, apulaiskoulutuspäällikkö tai hyppymestari myöntää oppilaalle itsenäisen hyppääjän kelpoisuuden. Tässä vaiheessa hyppykokemusta on takana vähintään 30 hypyn verran. Tämän jälkeen hyppääjä voi hakea A-lisenssiä, jonka saamisen jälkeen hyppääjä voi hypätä itsenäisesti sekä Suomessa että ulkomailla.
Laskuvarjokalusto
Laskuvarjokokonaisuus koostuu kahdesta varjosta, päävarjosta sekä varavarjosta. Nämä ovat repussa, joka on hyppääjän selässä ja joka kiinnitetään hyppääjään valjaiden avulla. Nykyisin molempina varjoina käytetään siiven kaltaisia, suorakaiteen muotoisia kaarevia varjoja. Kun varjo liitää kolme metriä eteenpäin, vajoaa se tuolloin metrin verran. Tätä sanotaan liitosuhteeksi 3:1.
Hyppäämisessä käytetään lisäksi suojavarusteina kypärää, jonka kiinnityshihna sijaitsee kypärän ulkopuolella. Suojalasit pidetään silmillä suojaamassa niitä roskilta ja viimalta. Hyppyyn puetaan ylle haalarit, joissa ei saa olla ulokkeita tai taskuja, jotka voisivat takertua johonkin kiinni. Lämpimät ohuet sormikkaat suojaavat käsiä, ja kengissä ei saa olla kovia ulokkeita tai koukkuja. Rannehihnaan tai käteen kiinnitetään korkeusmittari, joka nollataan aina maassa. Koukkupuukolla avataan sotkut tai solmut, joita mahdollisesti syntyy laskeutumisen yhteydessä. Vesialueilla hypättäessä käytetään myös pelastusliiviä. Ylimääräisiä varusteita ei hypättäessä tule olla mukana.
