Tervetuloa sivustollemme, jossa aiheena on huikean hieno laji laskuvarjohyppy! Tämä visuaalisesti niin hyppääjän kuin katsojankin silmiä hivelevä laji on saanut mukaan runsaasti harrastajia sekä Suomessa että maailmalla. Tule tutustumaan laskuvarjohyppyharrastukseen!

Lajin historiaa

Laskuvarjohyppäämistä on harrastettu Suomessa jo yli 50 vuoden ajan. Ilmojen halki liitely on kiehtonut ihmisiä jo vuosisatojen ajan ja moni muistaakin nähneensä koulun historiankirjasta kuvia Leonardo Da Vincin ensimmäisistä laskuvarjokehitelmistä. Kehittelyä ja kokeiluja jatkettiin usean vuosisadan ajan ja 1800-luvulle tultaessa oltiin jo niin pitkällä, että laskuvarjohyppäämistä harjoitettiin näytösluonteisesti ja sirkuksissa. Tosin hyppäämistä tehtiin vain kiintopallosta tai muusta hyppytelineestä käsin, sillä moottorilentokoneiden kehittely oli vielä kesken.

1900-luvulla laskuvarjoja ja -hyppäämistä alettiin kehittää toden teolla, kun huomattiin niiden sopivuus lentokoneiden kumppanina. Aluksi käyttökohde oli sotilaalliset tarkoitukset, mutta sotien jälkeen lajista tuli nopeasti siviilien harrastus. Nykyisin lajin harrastajia on Suomessa noin 2000 ja vuosittain suoritetaan 15 000 laskuvarjohyppyä, mikä on melkoinen kehitys ensimmäisen suomalaisen hyppyvuoden 1962 yhteensä 22 hypystä. Lisää laskuvarjohyppäämisen historiasta voit lukea sivuiltamme!

Kuinka lajin pariin pääsee

Laskuvarjohyppy on tarkoin säännelty urheilulaji. Määrätyin säännöin harjoitettuna se pysyy turvallisena ja hyppytoiminta on hallittua. Tämän vuoksi hyppäämään ei voi lähteä noin vain pelkästä päähänpistosta, vaan asian eteen joutuu näkemään paljon vaivaa. Kaikkein nopeimmin taivaalle vapaahyppyä suorittamaan pääsee tandemhypyllä, jossa hypätään yhdessä kokeneen hyppymestarin kanssa. Tandemhypyssä oppilas on kiinnitettynä opettajan kanssa samaan varjoreppuun valjailla ja hyppyä ohjaillaan yhteistuumin. Tandemhyppyä varten käydään läpi lyhyt perehdytyskurssi, jonka jälkeen hypyn pääsee suorittamaan. Aikaa tähän kuluu kaikkiaan parisen tuntia.

Jos laji alkaa kiehtoa enemmän ja hyppäämään halutaan päästä itsenäisesti, alkaa lajin harrastus alkeiskurssin suorittamisella. Kurssitasoja on kolme, joiden kaikkien suorittamisen jälkeen oppilas on valmis ja hän voi hakea itsenäisen hyppääjän kansainvälisesti hyväksyttyä A-lisenssiä. Laskuvarjohyppääminen on varsin monipuolinen laji ja siinä voi harrastehyppäämisen lisäksi myös kilpailla. Kilpailulajeja on useita, niin yksilö- kuin ryhmälajejakin. Sivuillamme esittelemme laskuvarjohyppäämisen perusasioita sekä myös SM-tason eri kilpailulajit, käy tutustumassa!

Laskuvarjohyppäämisen hyödyt

Laskuvarjolla hypätessä keho kuluttaa paljon energiaa. Koko vartalo on hypyn aikana jännityksessä ja käsien lihaksisto joutuu koville laskuvarjon hallinnan kanssa. Laskeutumisessa alavartalon lihaksien hallinta on tärkeää. Koska kehon fyysiset ja psyykkiset voimavarat pinnistetään hypyssä äärimmilleen, antaa se helposti tunteen kaikkivoipaisuudesta. Hyppääjä huomaa, että pystyy isompaan suoritukseen kuin mitä olisi uskonutkaan. Tämä tuo vahvuutta myös psyykkisellä puolella ja laskuvarjohypyn sanotaankin olevan sellainen laji, jonka jälkeen pystyy voittamaan mitkä pelot vain.

Laskuvarjohyppääminen on hyvin fyysinen laji ja se saa adrenaliinin virtaamaan. Ihmisellä on luontainen halu ottaa riskejä ja kokeilla rajojaan. Ne ovat alkukantaisia vaistoja, jotka ovat esi-isillämme olleet tärkeitä lajin jatkumisen kannalta. Adrenaliini saa aikaan voimakkaan hyvänolon tunteen ja hypyn aikana unohtuvat täydellisen keskittymisen myötä kaikki muut asiat, kuten huolet ja murheet. Vastaavia adrenaliinia kohottavia vaikutuksia on kaikilla positiivisen jännityksen aiheuttavilla lajeilla. Tällaisia ovat muun muassa keskittymistä vaativat urheilulajit, tietokonepelit tai online kasinoiden urheiluvedonlyönnit. Riskin otto ja jännitys nettikasinolla saa vireystason nousemaan ja adrenaliinitasot kohoamaan ja tällä tavoin voi keholleen aikaansaada adrenaliinin stressiä poistavat hyödyt.

Laskuvarjohyppäämisen riskit

Laskuvarjohyppääminen on varsin äärimmäinen laji niin riskien kuin hyötyjenkin puolesta. Lajia harrastaessa korostuvat etenkin lajin keskittymistä vaativat ominaisuudet. Hypätessä keho keskittyy täysin suoritukseen ja kaikki muu unohtuu. Keho ja taidot pinnistetään äärimmilleen. Pienikin virhe voi olla kohtalokas ja tämä myös tiedostetaan hypyn aikana. Ylimääräisiin liikkeisiin tai pohdintoihin ei ole aikaa. Suorituksesta pyritään saamaan maksimaalisen täydellinen.

Laskuvarjohyppääminen on riskejä sisältävä urheilulaji ja siinä sattuu myös silloin tällöin onnettomuuksia niin harraste- kuin kilpailupuolellakin. Kuitenkin esimerkiksi liikenteessä menehtyy vuosittain useampia ihmisiä kuin laskuvarjohypyssä, jossa tapahtuu keksimäärin yksi kuolemaan johtanut onnettomuus 91 000 suoritettua hyppyä kohden. Yleisimpiä loukkaantumisia ovat kuitenkin lievät nilkan nyrjähdykset tai lihasvenähdykset, jotka syntyvät laskeutumisen aikana.

Riskin vuoksi lajin harrastaminen ja kilpailutoiminta on tarkoin valvottua sekä säädeltyä ja lajin turvallisuuteen kiinnitetään paljon huomiota. Mahdolliset tapahtuneet onnettomuudet tutkitaan aina tarkoin ja niihin reagoidaan myös lajin järjestäjien taholta. Näin vakavien loukkaantumisten määrä on saatu pidettyä pienenä.

Laskuvarjohyppäämisen riskejä minimoidaan myös pitkälle kehitetyllä laskuvarjokalustolla, johon kuluu harrastajilta melkoisesti rahaa. Halvasta lajista ei siis ole kyse. Jokaisessa laskuvarjohypyssä käytetään siis laskuvarjoa, niin harrastelijoiden kuin kilpailijoidenkin hypyissä. Sellaiset lajit, joissa käytetään varjon sijaan jotain muuta (kuten liito-oravapukua) tai hypätään ilman varjoa (kuten base-hypyissä) eivät ole varsinaisen laskuvarjohyppäämisen alaisia lajeja. Laskuvarjokaluston tarkoituksena on nimenomaan minimoida lajissa olevat riskit. Kalustoon kuuluu päävarjon lisäksi myös varavarjo, jonka tehtävänä on varmistaa varjon olemassaolo ongelmatilanteissa. Varavarjossa on varusteena automaattilaukaisin, joka turvaa varjon aukeamisen myös poikkeus- ja ongelmatilanteissa. Näin myös mahdollisesti hypyn aikana tajuttomaksi menevän hyppääjän varavarjo aukeaa ilman manuaalista laukaisua.

Varusteet ja teknologia

Laskuvarjohyppääminen ei olisi mahdollista ilman huipputeknologiaa ja asianmukaisia varusteita, jotka tekevät lajista sekä turvallisen että nautinnollisen. Varusteiden kehitys on ollut keskeinen osa lajin evoluutiota, ja nykyaikaiset välineet ovat huomattavasti kehittyneempiä ja turvallisempia kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.

Ensimmäinen ja tärkein varuste on tietenkin itse laskuvarjo, joka jakautuu päävarjoon ja varavarjoon. Päävarjo on hyppääjän ensisijainen väline, jolla laskeutuminen suoritetaan, kun taas varavarjo on varalla odottamassa siltä varalta, että päävarjo ei jostain syystä toimisi odotetusti. Varavarjo on varustettu automaattilaukaisijalla, joka avaa varjon automaattisesti, jos hyppääjä ei itse tee sitä tietyn korkeuden alittuessa. Tämä turvamekanismi on pelastanut lukemattomia ihmishenkiä ja tekee laskuvarjohyppäämisestä merkittävästi turvallisempaa.

Hyppyhaalari on toinen olennainen varuste, joka suojaa hyppääjää ilmanvastukselta ja mahdollistaa paremman aerodynaamisen suorituskyvyn. Haalarit on suunniteltu tarjoamaan mahdollisimman vähäisen ilmanvastuksen ja optimaalisen liitelyn ilmassa. Lisäksi niissä on yleensä taskut ja kiinnityskohdat erilaisille lisävarusteille, kuten korkeusmittareille ja kamera-asennuksille.

Korkeusmittarit ovat elintärkeitä laskuvarjohyppäämisessä. Ne kertovat hyppääjälle tarkalleen, kuinka korkealla hän on, ja milloin on aika avata varjo. Mekaaniset korkeusmittarit ovat yhä käytössä, mutta yhä useammat hyppääjät luottavat digitaalisiin laitteisiin, jotka ovat tarkempia ja helpompia lukea nopeasti. Korkeusmittarin lisäksi monilla hyppääjillä on käytössään korkeusvaroittimet, jotka antavat äänimerkin tietyn korkeuden alittuessa, varmistaen näin, että varjo avataan oikeaan aikaan.

Lopuksi, kypärät ja muut suojavarusteet, kuten polvi- ja kyynärsuojat, tarjoavat ylimääräisen turvan mahdollisilta iskuilta ja vammoilta. Kypärä suojaa päätä ja voi sisältää radiopuhelimen, joka mahdollistaa yhteydenpidon maanpinnalla olevaan tukihenkilöstöön tai muihin hyppääjiin.

Nämä varusteet yhdessä tekevät laskuvarjohyppäämisestä turvallisempaa ja nautittavampaa. Kehittyvän teknologian myötä varusteet paranevat jatkuvasti, mikä mahdollistaa yhä hurjemmat temput ja haastavammat hypyt, samalla kun turvallisuus pidetään ensisijaisena tavoitteena.