Laskuvarjoilla hyppääminen on paitsi kiehtova harrastus, voi sen parissa myös kilpailla. Pääasialliset laskuvarjohypyn kilpailulajit ovat tarkkuushyppy, taitohyppy sekä muodostelmahyppy. Kilpailuvarjo on aina siiven muotoinen, kuten laskuvarjoharrastamisessa yleensäkin, eikä pallon muotoinen kuten esimerkiksi sotilaskäytössä olevat varjot. Esittelemme tällä sivustolla ne laskuvarjohyppäämisen kilpailulajit, joissa kisataan SM-tasolla.
Tarkkuus- ja taitohyppy
- Tarkkuushyppy on vanhin laskuvarjohyppäämisen kilpailumuoto. Pyrkimyksenä on laskeutua mahdollisimman lähelle asetettua maalia, jonka koko on ainoastaan kaksi senttiä halkaisijaltaan. Tavoitteena on laskeutua enintään 15 sentin etäisyydelle maalista, sillä sitä kauemmas laskeutuneiden tulokseksi merkitään aina 16 senttiä maalista. Tarkuushyppy on laskuvarjohypyn kilpailulajeista toiseksi suosituin, ja se vetää myös yleisöä, sillä tässä lajissa yleisö pääsee näkemään tuloksen aivan läheltä; muissa laskuvarjohypyn lajeissa kun suoritus tehdään yläilmoissa. Tarkkuushypyssä kilpaillaan joukkuemitaleista, mutta se on kuitenkin yksilölaji, ja yksilösuoritukset tekevät tuloksen.
- Taitohyppy eli temppuhyppy on yksin hypättävä kilpailulaji. Siinä tehdään vapaapudotuksen aikana taitohypyn liikesarja mahdollisimman nopeaan tahtiin. Kahteen kertaan tehtävään liikesarjaan kuuluu kaksi 360 asteen kääntymistä sekä takavoltti. Käännökset eivät saa jäädä vajaiksi, vaan liikesarjat tulee tehdä mahdollisimman puhtaasti ja täydellisesti. Parhaat taitohyppääjät tekevät liikesarjat noin kuuden sekunnin aikana.
Tarkkuus- ja taitohyppäämistä yhdessä kutsutaan konventionaalisiksi lajeiksi, ja niiden kisoissa on kilpailulajina myös näiden kahden muodostama yleismestaruus. Siinä molempien lajien pisteet lasketaan yhteen, ja yhteispisteissä parhaiten menestynyt voittaa yleismestaruuden.
Formation Skydiving eli muodostelmahyppy
Muodostelmahyppy on suosituin laskuvarjokilpailun lajeista. Se on näyttävää tiimityöskentelyä, jossa tehdään ilmassa vapaan pudotuksen aikana etukäteen suunniteltuja muodostelmia. Hyppääjätiimien koko voi vaihdella kahdesta hyppääjästä jopa näytösluontoisiin usean sadan hyppääjän tiimeihin. Yleisimmin tiimeissä on neljä hyppääjää sekä kuvaaja.
Muodostelmat tehdään ilmassa vapaan pudotuksen aikana ottamalla kiinni muiden hyppääjien jaloista ja käsistä. Hypyssä lennetään vatsa edellä. Kilpailujen rakenne koostuu 5–6 muodostelmasta, jotka ovat aina erilaiset jokaisella kierroksella. Muodostelmien järjestys arvotaan, ja jokaisesta oikein tehdystä saa yhden pisteen. Muodostelmahyppäämisessä kilpaillaan avoimessa sarjassa, mutta MM-tasolla on naisten sarja erikseen.
Canopy Formation eli kupumuodostelma
Kupumuodostelmahypyssä on sama periaate kuin muodostelmahypyssä, mutta siinä on pieniä eroja joukkueen jäsenten sekä määrättyjen hyppyjen määrässä.
Freeflying
Freeflyingissä kolmen hengen joukkue kilpailee vapaan pudotuksen aikana tehdyillä liikesarjoilla. Kaksi joukkueen jäsentä tekee liikkeitä ja kolmas kuvaa suoritukset. Joukkueen jäsenet ovat suorituksen aikana toistensa lähellä, ja myös ottavat kiinni toisistaan suorituksen aikana. Kuvaajan osuus kilpailussa on yhtä tärkeä kuin itse liikesarjatkin, sillä suoritus arvioidaan kokonaisuudessaan kuvamateriaalin ollessa siitä yksi osa-alue. Kilpailun aikana freeflyingissä hypätään seitsemän kierrosta, joista viisi on vapaita sarjoja, ja kahdessa on ennalta määrätyt ja arvotut liikesarjat.
Freestyle
Freestyle on hyvin samanlainen laji kuin freeflying, mutta siinä kilpaillaan kahden hengen joukkueilla toisen tehdessä vapaan pudotuksen aikana liikesarjoja, ja toisen kuvatessa suoritusta.
Vertical Formation Skydiving
Vertical Formation Skydiving on laskuvarjohyppäämisen lajeista uusimpia. Siinä on yhdistetty muodostelmahypyn ja freeflyingin piirteitä. Hyppääjiä on yleisimmin neljä sekä kuvaaja, kuten muodostelmahypyssä. Hypyn aikana suoritettavat kuviot ovat ennaltamäärättyjä, ja ne tulee suorittaa 35 sekunnin aikana – niin monta kuviota kuin ehditään. Aina yhdestä suoritetusta kuviosta annetaan yksi piste. Muodostelmahypystä Vertical Formation Skydiving eroaa kuitenkin siten, että siinä liikutaan kaikissa mahdollisissa lentoasennoissa, samoin kuin freestylessä. Laji onkin varsin haastava, sillä siinä voidaan suorittaa liikesarjoja myös esimerkiksi pää alaspäin, istuma-asennossa tai kaikessa siltä väliltä.
Wingsuit
Wingsuit-sarjassa kilpaillaan kahdessa eri sarjassa, Performance Flyingissä ja Acrobatic Flyingissä.
- Performance Flying jaetaan kolmeen eri lajiin, jotka ovat pituus, nopeus sekä aika. Pituudessa tavoitteena on lentää mahdollisimman pitkälle 3000–2000 metrin korkeudella. Parhaat tulokset liikkuvat noin viiden kilometrin kieppeillä. Nopeudessa pyritään liitämään mahdollisimman nopeasti ja suunta on horisontaalinen maahan nähden. Nopeimmat suoritukset liikkuvat yli kolmensadan kilometrin tuntivauhtia.
- Acrobat Flyingissä kolmihenkiset joukkueet suorittavat liikesarjoja hypyn aikana ja kuvaavat suorituksen, kuten muodostelmahypyssäkin.
Canopy Piloting
Canopy Pilotingissä suoritukset tehdään varjon ollessa auki. Lajissa varjo aukaistaan jo hypyn alussa, melkein heti uloshypyn perään. Varjon varassa pyritään saavuttamaan aluksi mahdollisimman kova vauhti, ja sitten liidetään maanpinnan suuntaisesti. Canopy Pilotingissä on kolme lajia: nopeus, aluetarkkuus sekä pituus.
Lajin alussa lennetään ensin läpi vesialueelle sijoitetusta vesiportista, ja liidetään 50–70 metriä korkeintaan puolentoista metrin korkeudella maanpinnasta. Tämän jälkeen lajit eriytyvät.
- Pituudessa otetaan ennen vesiporttia kosketus veteen, ja liidetään sitten mahdollisimman pitkälle. Suoritus päättyy ensimmäiseen maakosketukseen. Matkan pituudeksi tulee parhailla hyppääjillä yli 150 metriä.
- Nopeudessa puolestaan pyritään lentämään mahdollisimman nopeasti korkeintaan 1,5 metrin etäisyydellä maanpinnasta. Rata on kaartuva ja pituutta sillä on 70 metriä. Nopeutta saattaa tulla parhailla hyppääjillä yli 130 kilometriä sekunnissa, jolloin rata lennetään läpi parissa sekunnissa.
Aluetarkkuuslaji jaetaan kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa hyppääjä saa pisteitä jokaisen portin kohdalla, jossa hyppääjän jalka viistää tarkoituksella veden pintaa. Seuraavassa vaiheessa hyppääjä pyrkii laskeutumaan radalle merkityille alueille, joista kustakin saa alueelle määritellyn pistemäärän.
